Kun viimeisetkin joulukinkunrippeet on loppiaisena lusikoitu hernekeiton joukossa kurkusta alas, alkaa meikäläisellä armoton kevään odotus. En hehkuttele Nuuttin päivää, johon perinteisesti on katsottu jouluajan päättyvän, vaan olkipukki saa luvan muuttaa varaston perälle heti pyhien jälkeen. Sisäinen ääneni kehottaa vaihtamaan lämpimän punaisen värityksen raikkaaseen vihreään. Bye, bye verhojen joulupukit ja enkelit – loppuvuodesta nähdään taas! Ja punainen matto joutaa sekin rullalle komuuttiin.

Puolitoistavuotias tyttäreni sanoi ponnekkaasti ”EI” tiedustellessani, poikkeaisimmeko Sokoksen ruokakauppaan. Parempi vaihtoehto tuli heti perään: ”Mimma”.

Lapseni osoittaa myös Prisman (Mimma) ja Sokoksen (Koko) tunnukset asiakaslehden logonauhasta. Viimeisin Bonusposti luettiin meillä tosi tarkkaan. Hesburger-logo sai pusut ja nuolaisut, kun kerroin, että sieltä paikasta saa ”niitä herkullisia ranskalaisia ja majoneesia”.