Työpäivä ei pääty siihen, että painaa Itäpuiston oven kiinni. Suunnittelu jatkuu – tietoisesti tai alitajuisesti – koko ajan. Työn alla on tärkeä pakkaussuunnitteluprojekti, ja siihen liittyvät asiat pyörivät mielessä. Niin myös eilisiltana.

Pengoin ruokakaappia, pakastinta, jääkaappia. Mihin elintarvikepakkaukseen suhtaudun myönteisimmin? Mitä arvostan ja haluan käyttää tuotetta myös jatkossa?

Komppasin kaappeja aikani. Oli purkkia ja purnukkaa, pussia, putelia...

Päädyin valinnassani kahteen pakastepussiin. Toinen on Penttilän Markun jahtaama, ampuma ja paloittelema  hirvenliha, toinen pussillinen Koskisen Kirstin keräämiä suppilovahveroita.

Ulkoasultaan paketit eivät ole designilla pilattuja, eivätkä ne kaupan pakastealtaassa herättäsi minkäänlaisia ostohaluja, ehkä päinvastoin.

Tunnesisältönsä puolesta ne henkivät kuitenkin minulle tärkeitä arvoja; aitoutta, puhtautta, epäitsekkyyttä ja ehdotonta luotettavuutta... lähiruokaa parhaimmillaan.
 
Suunnittelen pakkauksia satakuntalaisille lähiruuan tuottajille ja haluaisin näiden mainioiden tuotteiden ulkoasun herättävän kuluttajissa samoja tunteita kuin minulle syntyy tarkastellessani pakastimeni sisältöä. Aitoa, puhdasta satakuntalaista lähiruokaa.

Lähitulevaisuudessa nähdään miten projekti onnistuu. Etsikää kaupan hyllyiltä satakuntalaisia herkkuja!