Minä olen karambola, hedelmä kuin vanha viisaus.  Äiti systeemi, luo tänään systeemi!  Näin aisapari Silvennoinen/Kahilainen hokivat Kummelissa lattialla kierien jokunen vuosi sitten. Kyseessä oli irvailu performanssitaiteesta ohjelmasarjassa Luomisen tuskaa.  Välillä Itäpuiston konttorissakin kulmakarvat heiluvat, posket punottavat ja niskaa raavitaan kun kuningasidea puuttuu.  Keksi logo, luo malli, laadi ilme. Aikaa tunti. Luomisen tuskaa. Tik-tak, kello ei anna armoa. Paha kurki! 

Onneksi ja epäonneksi työ jatkuu myös toimistoajan ulkopuolella. Ihmiset, ilmiöt ja trendit on paitsi sloganimme, myös ohjenuoramme. Ympäröivän maailman suunniteltu tai alitajuinen seuraaminen ja tarkkailu antavat apuja töihin. Luminen puu luo silhuetin talon eteen - kas, logohan se siinä. Haastavia töitä tulee pyörittäneeksi päässään tietyllä prosessorikuormalla melkein koko ajan. Saunan lauteilla istuessa on paitsi tehty suuria bisneksiä, myös tunnettuja logoja, sloganeita ja markkinointisuunnitelmia.

Ajatusten ja kokemusten oikea-aikainen kanavointi leiskaksi ja sen lauteilla syntyneen idean muistaminen hädän hetkellä onkin varmasti taito, jonka kehittämiseksi ajatusjumppaa tulee tehdä.  Kun laudeideat kohtaavat lumisen puun silhuetin, on äiti systeemi enää toteutusta vajaa valmis. Karambola!