Justus on iloinen Osku-kaverinsa löytymisestä.

Ystäväni soitti hädissään, että heidän muutaman kuukauden ikäinen tiibetinspanielinsa Osku oli kadonnut omalta pihamaalta. Perhe oli hakenut tipsupentua lähialueelta ja kysellyt kaikilta vastaantulijoilta. Oskua ei vaan löytynyt. Ystäväni soitti minulle, koska meilläkin on ihana Justus-tipsu. Hätää oli yhdessä helpompi jakaa. Hetken mietittiin, mitä tehdään. Sitten mieleeni välähti. "Oletko Facebookissa", kysyin. "En, mutta vaimo on", oli vastaus. Sitten alkoi tapahtua. 

Sovittiin, että saan heiltä kaveripyynnön ja laitan viestiä Facebookiin kaikille tutuille tipsuihmisille. Viestin lähettämisestä kului noin puoli tuntia, kun sain kolme eri vastausta. Joku ihana ihminen oli ottanut huostaansa kadonneen Oskun ja soittanut Radio Porin Karkulaiset-linjalle. Sain soittaa mukavan puhelun ystäväni perheelle: Osku on turvassa! Aamulla he saivat Oskun kotiin. Loppu hyvin - kaikki hyvin. 

Ensimmäistä kertaa koin vääräksi sen, että Facebookia arvostellaan viestinnän avoimessa roolissa. Tässä tapauksessa mikään muu media ei olisi toiminut näin nopeasti. Sosiaalisen median avoimuus arveluttaa minuakin, mutta oikein toimiessaan väline on kerrassaan oiva työväline. Opetellaan käyttämään sosiaalista mediaa oikein ja oikeissa paikoissa. Harjoittelu kannattaa!